Pakkanen paukkuu ja maisema on kuin satukirjasta

Nyt on aika rauhoittua ja viettää hetki ihan muualla kuin työn parissa. Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Tämä vuosi on ollut kokemuksia ja haasteita täynnä ja kivaa on ollut.

Arkihuolesi kaikki heitä, mieles' nuorena nousta suo!

Marraskuu, melkein joulu

Kirjoittaessani viimeksi, kaipailin valoa ja sain kuin sainkin valot joulurisuun. Seuraava ilon aihe oli pienimuotoinen talvi lumisateineen ja pakkasineen. Lumisateen mukana tuli myös yllättävä lahja, näin ensimmäisen kerran luonnossa pöllön. Koitimme tunnistaa mikä se oli lajiaan ja päädyimme Viirupöllöön, se on muuten uskomattoman kaunis ja hurjan ison oloinen lentäessään.

Marraskuu on ollut työn täyteinen ja aika on mennyt tosi nopeasti, nyt ollaan jo viettämässä marraskuun viimeistä viikonvaihdetta. Käsitöille on jäänyt hyvin vähän aikaa ja enimmäkseen olen harrastanut, taas jälleen kerran, materiaalien hamstrausta.

Tänään sain kuitenkin inspiraation ja koristelin metallilankatähdet. Taidan ripustaa ne tuonne pihalle, kitukasvuiseen vaahteraan, kynttilälyhdyn kaveriksi.

Tämän viikonvaihteen lehdessä, olisiko ollut Hesarissa, oli kuva tuftaus -tekniikalla tehdystä ryijystä. Aiheena oli katumaisema, bussipysäkki ja dna:n mainos. Jotenkin minua viehättää ajatus arjen kuvien tuomisesta ryijytekniikalla tähän päivään.

Tuftaaminen voi olla muutenkin minulle sopiva tapa käyttää näitä kasveilla värjättyjä lankoja. Ideat ja mielikuvat menevät niin vikkelään minun päässäni että en ainakaan tässä vaiheessa aloita ryijyn tekemistä perinteisellä tekniikalla.

Ei muuta kuin googlaamaan mistä niitä välineitä löytyy…

Tarvitsen valoa yöhön

Ajattelin että olen tänä vuonna ajoissa. Tämän talven joulurisu on siis valmistunut ja se on ankkuroitu keittiön ikkunan alle, toivottavasti se pysyy paikoillaan syksyn myrskyissä. Piti laittaa siihen valotkin paikoilleen, mutta myyrän pirkuleet olivat syöneet viime talvena johdosta palan sieltä ja toisen täältä. Täytyy ostaa uusi valosarja ja verhota johto jollain myyräsuojalla.

Tein myös kranssin pajusta ja kanervista, ihan oman mallin mukaan. Kanervat taipuvat hyvin, niistä tuli tosi napakka kranssi. Saa nähdä miten kauan se pysyy kauniina niin ettei se karista kaikkia vihreitä osiaan. Pajukaranssi on vielä vaiheessa, en osaa päättää miten sen kanssa edetä. Huopaa vai helmiä?

Ihana pakkasaamu joka on pakko saada jakaa muiden kanssa

Mun pitäisi tehdä jotain ihan muuta, siis oikeasti töitä, mutta puut oli vähissä ja piti saada niitä tänne tupaan lämpöiseen että saan illalla lämmitettyä. Pihalla olikin niin kaunista etten malttanut tulla heti takaisin vain jäin tallentamaan tätä syksyn kuuraista maisemaa. Ah ihana syksy , mun lempi vuodenaika.

Piha vastaan konemaailma

Päivät lyhenevät uhkaavasti ja pimeä on yllättänyt minut jo useamman kuin yhden kerran, kun olen häärännyt pihalla. Urakoin istuttamalla muutaman pensaan ja maanpeittokasveja vanhan puun juurakkoon.

Tosi fiksua, oli meinaan aikamoinen urakka kaivaa maata ja katkoa noita vanhoja puun juuria. Näin muutaman viikon jälkeen tuntuu että pensaiden juuret ovat löytäneet reittinsä ja siinnä ne nyt jurottavat tyytyväisenä paikoillaan.

Haaveilin jo jossain kohtaa siitä että olisi sellainen Bobcat millä voisi kaivella kuoppia milloin mihinkin päähän tonttia.

Olen istunut syksyn myötä aina vaan pidempiä päiviä koneen ääressä, joten tuo pihalla kaivaminen ja kasvien istuttaminen on ollut mukavaa vaihtelua. Ei muutu takapuoli kuutioksi, ainakin toivon niin.

Nyt kannattaa suunnitella reissua Jyväskylään. Käsityön museoon on tulossa Vuorelma 100 arjessa ja juhlassa näyttely. Suosittelen lämpimästi.

Sinne on tulossa vaikka mitä, kansallispuvuista ryijyihin ja kuultokudoksiin. Monet näytteille tulevista tuotteista tuovat mieleen muistoja lapsuudesta ja sen ajan sisustuksesta.

Tuleeko se syksy jo nyt?

Kylläpäs on vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi olen kirjoitellut kuulumisia. Puutarhalla oli hunajaviikot heinä–elokuun vaihteessa ja lauantaina 8.8. Villakas-pajalla oli mahdollisuus tehdä ihan itse huopakoruja ja -mangneetteja.

Päivän aikana syntyi useampi hieno huopatyö. Kiitokset vaan kaikille osallistujille, olitte taitavia ja oli mukava askarrella yhdessä. Lomakin meni niin nopsaan että oikein ihmetyttää että minne ne päivät katosivat. Kesä taisi mennä lomapäivien myötä. Tänään on satanut ja tuulee niin että välillä tuntuu että katto lähtee irti. Tuntuu tosi syksyiseltä.

Ehkä se on tuo keli joka innoitti, kun sain viimeinkin valmiiksi tuon rahin. Nyt voin nostaa jalat tyynylle ja nauttia takkatulen lämmöstä.

Tyyny on täytetty vanhoilla täkeillä, joita kaikki tutut ovat ystävällisesti tuoneet minulle. Oli aika urakka saada tyyny täytetyksi. Kerroksia saisi olla ehkä vielä enemmänkin mutta toisaalta tyyny on nyt mukavan pehmoinen.

Alla omenapuun

Villakas-pajan PUNAISTA & VIHREÄÄ värjäyspäivä pidettiin Tuomiojan tarhan pihamaalla kauniin omenapuun katveessa. Tulipesät ja kattilat olivat jo rivissä odottamassa kun Linda, Pirkko ja Leena tulivat reippaina heti aamusta paikalle.

Värjättävänä oli 7-veljestä lankojen, harmaata, luonnonvalkoista ja ihan vitivalkoistakin löytyi, Leenalla oli Virtain Villan ihan oikeaa 100 % lampaan villaa, harmana lankana. Puretteina käytettiin alunaa ja viinikiveä ja puretus tehtiin lankojen värjäyksen yhteydessä.

Päätettiin että laitetaan toiseen kattilaan lupiineja ja toiseen krappia. Krappi oli jauhemaisessa muodossa joten sitä ei liotettu etukäteen. Minulla oli mukana valoverhoista ommeltu pussi jota käytän värjäyskasveille, mutta tietysti se unohtui ja saimme tehdä vähän enemmän hommia kun siivilöimme hienojakoista krappia keittämisen jälkeen pois padasta.

Krappiliemestä tuli kuitenkin loistavasti väriä ja saimme kauniita oranssinpunaisia lankoja, harmaista langoista tuli kauniin punaisenruskeita, ketun värisiä.

Lupiinikattilan kasvimassaa keitettiin oikein kunnolla, kasveja oli yli 4 kiloa ja silti näytti ensin ettei liemestä tule oikein minkään väristä. Saatiin me siitäkin irti keltaisen vihreä väriä joka näytti valkoisessa langassa melkein neonvihreältä. Osa langoista jälkipuretettiin kuparisulfaatilla. Puretteen määrä olisi saanut olla vaan runsaampi koska värieroa ei ollut juuri nimeksikään.

Karppipataan lisäsimme vielä pienen määrän kokenillia jälkivärjäyksen yhteydessä ja taas saatiin uusia sävyjä.

Päivä alkoi olla jo päätöksessä, lankapuu täyttyi komeasti. Pohdittavaksi jääkin se että laittaako jonkun värin vielä uudelleen pataan vai onko se hyvä näin ja mitä niistä langoista sitten tekisi.

Kiitokset pajapäivän värjäreille, oli mukava viettää lämmin kesäpäivä teidän kanssa, tervetuloa toistekin.

Tämä kesä on mennyt vahvasti punaisten värien parissa, kotipadassa on porissut vastapainoksi oksasilppurilla työstettyä koivua (lehtineen). Tallissa on vielä nokkosta, lupiinia, tuomenoksa silppua ja haavan kuorta jonka pintaa peittää haavan keltajäkälä.

Onneksi on näitä lämpimiä ja valoisia iltoja jolloin on ilo olla ulkona, laittaa puita tulipesän ja antaa kattilan porista.

Metsäretki on vielä tekemättä, mutta eiköhän sinnekin vielä ehdi kunhan pääsen viettämään lomaa